Eduskunta hyväksyi 10.6.2026 hankintalain (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista, 1397/2016) muutokset, mikä vie pitkään valmistellun uudistuksen (HE 2/2026) ison harppauksen eteenpäin kohti voimaantuloa.

Uudistuksen tavoitteena on lisätä kilpailua julkisissa hankinnoissa, vahvistaa markkinoiden toimivuutta ja parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin. Samalla muutos edellyttää kunnilta, hyvinvointialueilta ja muilta hankintayksiköiltä toimintatapojen päivittämistä.

Hankintalain uudistus painottaa hankintojen huolellista valmistelua, minkä toivotaan lisäävän kilpailua. Lisäksi se tiukentaa sidosyksikkösääntelyä. Taustalla on pyrkimys tehostaa julkisten varojen käyttöä ja lisätä alueellista elinvoimaa sekä yrittämisen edellytyksiä.

Keskeiset muutokset

Kilpailutusten valmistelu ja toteutus

Yksi näkyvimmistä muutoksista koskee tilanteita, joissa avoimessa EU-kynnysarvon ylittävässä tarjouskilpailussa saadaan vain yksi tarjous. Uudistuksen mukaan hankintamenettely pääsääntöisesti keskeytetään tällaisissa tapauksissa. Mikäli hankintayksikkö haluaa edelleen hankkia tarvitsemansa tavaran tai palvelun ulkopuolelta, tarjouskilpailu on järjestettävä uudelleen. Tarjouskilpailu on järjestettävä uudelleen vain kerran.

Keskeyttämisvelvollisuudesta voidaan kuitenkin poiketa, jos hankintaprosessin aikana on tehty markkinakartoitus, hankinta on jaettu osiin tai poikkeamiselle on erityisen painava syy. Samalla osiin jakamisesta tulee pääsääntö: tavoitteena on avata kilpailua erityisesti pienemmille yrityksille ja madaltaa niiden osallistumiskynnystä julkisiin tarjouskilpailuihin.

Valmisteluvaiheen merkitys korostuu uudistuksessa laajemminkin, sillä vähintään 10 miljoonan euron hankinnoissa hankintayksiköllä on velvollisuus tehdä markkinakartoitus tai arvioida hankinnan eri toteutusvaihtoehtoja. Jos hankintaa ei jaeta osiin, syyt on esitettävä hankinta-asiakirjoissa tai hankintapäätöksessä, ja päätöksestä voidaan valittaa markkinaoikeuteen.

Sidosyksikkösääntely tiukkenee

Sidosyksiköt eli in-house-yhtiöt ovat olleet julkishallinnossa joustava tapa tuottaa palveluja ilman kilpailutusta silloin, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Uudistuksessa sääntelyä kiristetään kilpailun lisäämiseksi ja markkinoiden toimivuuden varmistamiseksi. Lakimuutoksen myötä hankintayksikön tulee omistaa vähintään 10 prosenttia osakeyhtiömuotoisesta sidosyksiköstä, jotta hankintoja voidaan tehdä ilman kilpailutusta. Vaatimuksen arvioinnissa huomioidaan koko konsernirakenne, joten omistuksen pilkkomisella tai ketjuttamisella ei voi kiertää vähimmäisomistusvaatimusta. Samalla käänteistä sidosyksikköhankintaa ja niin sanottuja in-house sisters -hankintoja koskevaa poikkeusta rajataan siten, ettei sitä sovelleta sidosyksiköihin, joissa on enemmän kuin yksi omistaja.

Muutos ei kuitenkaan koske pieniä, lakisääteistä palvelua tai siihen liittyviä tietojärjestelmiä tuottavia sidosyksiköitä, joiden liikevaihto on enintään 1 miljoona euroa, kuten kirjastoja. Poikkeuksia säädetään lisäksi eräille toimialoille, kuten vesihuollolle ja jätehuollolle.

Omistusvaatimus tulee sovellettavaksi 1.7.2027 alkaen, mutta eräisiin terveydenhuollon palveluja tuottaviin sidosyksiköihin sovelletaan pidempää siirtymäaikaa. Siirtymäajan jälkeen vaatimusta täyttämättömiin sopimuksiin sovelletaan suorahankintasääntelyä. Käytännössä hankintayksiköt joutuvat arvioimaan hyvissä ajoin sekä omistusrakenteensa että olemassa olevien sopimustensa jatkon.

Muita huomionarvoisia muutoksia

Uudistus tuo myös muita uusia velvoitteita ja seuraamuksia. Lainvoimainen tuomio törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä ympäristön turmelemisesta tai törkeästä luonnonsuojelurikoksesta johtaa lakimuutoksen myötä pakolliseen poissulkemiseen tarjouskilpailusta. Lisäksi sääntelyä pakollisen poissulkemisperusteen enimmäiskestosta selkeytetään. Jälki-ilmoitusvelvollisuus laajenee kansallisiin hankintoihin ja suorahankintoihin.

Uudistus parantaa myös huoltovarmuuden huomioon ottamista selkeyttämällä hankinnan kohteelle asetettavia turvallisuutta ja varautumista koskevia ehtoja. Samalla turvallisuus korostuu myös tarjoajien soveltuvuuden arvioinnissa, sillä tarjouskilpailun ulkopuolelle voidaan sulkea korkean riskin tarjoaja, jos sen luotettavuus on siinä määrin riittämätön, että kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle aiheutuva riski on ilmeinen. Lisäksi lakiin lisätään voimavarayksikön määritelmä ja täsmennetään alihankkijoiden vaihtamista tilanteissa, joissa alihankkijaan kohdistuu pakollinen tai harkinnanvarainen poissulkemisperuste.

Mitä uudistus tarkoittaa käytännössä?

Uudistuksen myötä kunnat ja muut hankintayksiköt joutuvat päivittämään hankintaprosessejaan, markkinavuoropuheluaan, omistusrakenteitaan ja ilmoituskäytäntöjään. Muutos voi aiheuttaa kustannuksia erityisesti alkuvaiheessa, kun uusia menettelyjä otetaan käyttöön, markkinakartoituksia tehdään aiempaa systemaattisemmin ja sidosyksikkörakenteita arvioidaan uudelleen. Tavoitteena on kuitenkin, että pidemmällä aikavälillä uudistus lisää kilpailua, parantaa hankintojen laatua ja tuottaa säästöjä julkiselle sektorille.

Muutokset odottavat vielä tasavallan presidentin vahvistamista. Lakimuutosten arvioidaan tulevan voimaan 1.7.2026, mutta osa muutoksista tulee sovellettavaksi vasta siirtymäaikojen jälkeen.

Kirjoittaja: Irene Hepokari

Kuva: Copilot